Blogini käsittelee ääntä, musiikkia, valoa ja kuvaa, mutta nyt en voi olla tarttumatta johonkin aivan muuhun. 163-vuotias ylioppilastutkinto on nimittäin eksynyt syvälle metsään, eikä löydä sieltä pois. Tilanteen tekee vakavaksi se, että yo-tutkinto on kaapannut mukaansa lukion ja pitää sitä panttivankinaan.

Ylioppilastutkinnon mielekkyyden nostivat yleiseen keskusteluun sekä Heta Lampinen että Anna-Sofia Berner viime sunnuntaisessa Hesarissa. On helppo yhtyä heidän mielipiteisiinsä: ylioppilastutkintojärjestelmä ei sovi nykypäivään. Ei vaikka maamme hallitus haluaisi itsepintaisesti vahvistaa sen roolia jatko-opintoihin pyrkimisessä.

Ylioppilastutkinnolla on lukiossa valtava hegemonia. Äkkiseltään voisi luulla, että lukio on olemassa vain ylioppilastutkintoa varten. "Kirjoituksiin tähtääminen" aloitetaan heti ensimmäisen opiskeluvuoden alussa. Nykymuotoisen, hajautetun tutkinnon ansiosta ensimmäiset kokeet kirjoitetaan ja toisena opiskeluvuotena, kun lukio-opinnot ovat vielä kesken. Kirjoituksia on joka syksy ja kevät, jolloin koulut siirtyvät poikkeustilaan. Valmiiksi ahtaissa rakennuksissa ei löydy tarpeeksi koetiloja, joten opetus väistää anteeksipyydellen. Lukion aikatauluja ei myöskään ole sovitettu kirjoituksiin millään tavalla; opiskelijat joutuvat lintsaamaan tunneilta kirjoituspäivinä, jos pänttäämiseltä ehtivät kursseille lainkaan, ja opettajat juoksevat lehtorinkaavut hulmuten saleihin valvomaan kynien putoamista ja kokelaiden pissakäyntejä.

Lukiolla on kuitenkin oikeasti aivan muut tavoitteet kuin valmistaa opiskelijat ylioppilastutkintoa varten ja pyörittää tätä absurdia sirkusta. Lukiolain 2. pykälä:

"Lukiokoulutuksen tavoitteena on tukea opiskelijoiden kasvamista hyviksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi ihmisiksi ja yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa opiskelijoille jatko-opintojen, työelämän, harrastusten sekä persoonallisuuden monipuolisen kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja ja taitoja. Lisäksi koulutuksen tulee tukea opiskelijoiden edellytyksiä elinikäiseen oppimiseen ja itsensä kehittämiseen elämänsä aikana."

Mikä ylioppilastutkinnon tehtävä sitten on? Ylioppilastutkintolautakunta (YTL) ei ole kotisivuillaan vaivautunut sitä kertomaan, mutta onneksi se löytyy lukiolain 18. pykälästä:

"Lukiokoulutuksen päätteeksi pannaan toimeen ylioppilastutkinto. Tutkinnon avulla selvitetään, ovatko opiskelijat omaksuneet lukion opetussuunnitelman mukaiset tiedot ja taidot sekä saavuttaneet lukiokoulutuksen tavoitteiden mukaisen riittävän kypsyyden."

Tavoite on selkeä: mitataan mitä on opittu ja omaksuttu. Mittaamisen ajankohtakin on määritelty, vaikka siitä onkin lipsuttu aika pahasti, kun kirjoitusrumba alkaa jo toisen vuosikurssin puolivälissä.

Todellisuudessa tutkinto ei kuitenkaan pysty mittaamaan kuin pienen osan lukiokoulutuksen tavoitteiksi asetetuista tiedoista ja taidoista. Paljon onnistutaan mittaamaan myös taitoja, joiden tarpeellisuudesta tulevassa elämässä voidaan olla montaa mieltä. Vai mitä hyötyä nykypäivänä on taidosta istua kuusi tuntia hiljaa paikallaan ja kirjoittaa kuusi esseetä käyttämättä lähteitä?

Eikö lukiolaki velvottaisi ylioppilastutkinnon mittaamaan myös esimerkiksi musiikissa saavutetut tiedot ja taidot? Musiikki on virallinen lukioaine siinä missä muutkin. Vai päästäänkö tässä siihen, että taito- ja taideaineet ovat sittenkin vain "virkistäviä keitaita" raskaan koulupäivän keskellä? No ei sen puoleen, en edes haluaisi, että YTL lähtisi arvioimaan opiskelijan musiikkisuhteen tiedostamista tai musiikillisen ilmaisun kehittymistä. Annetaan se mahdollisuus opiskelijoille itselleen ja musiikinopettajille, vaikka ei se meiltäkään taida ihan aukottomasti onnistua.

Arviointi ohjaa oppimista. Ylioppilastutkinto on jättimäinen koe, joka ohjaa epävirallisesti koko lukion toimintaa ja opetuksen sisältöjä. Kursseja suunnitellaan ja toteutetaan niin, että ehditään käydä kaikki ylppäreihin mahdollisesti tulevat asiat. Aiheen äärelle syventymiselle ei ole aikaa ja "ilmiöpohjaiset oppimiskokonaisuudet" täytyy suunnitella kieli keskellä suuta tai unohtaa kokonaan, jotta ne eivät vaarantaisi opiskelijoiden menestymistä ylioppilaskokeissa. Lukiokoulutuksen tavoitteiden yli tallotaan surutta.

Sekä lukiolaissa että opetussuunnitelmien perusteissa on luvut opiskelijan oppimisen arvioinnista, mutta kummassakaan ei mainita sanallakaan ylioppilastutkintoa! Tämä on käsittämätöntä.

Ylioppilastutkintoa ollaan kuitenkin uudistamassa, tottahan toki. Viimeistään vuonna 2019 kaikki kokeet tehdään "tvt:n" avulla, siis tietokoneilla. YTL on jopa niin ajan hermolla, että nettisivuilta löytyy äänestys sähköistämisprojektin nimestä. Hmm, kumpikohan olisi parempi nimi, Digabi vai Studex? Saisinkohan äänestyksen tuloksen twiittinä heti kun se selviää?

Hallituksen mielestä korkeakoulujen pitäisi ottaa entistä enemmän opiskelijoita suoraan yo-tutkinnon perusteella ja vähentää omia pääsykokeita. Olen täysin päinvastaista mieltä. Ehkä onneksemme ylioppilastutkinnosta päästään kuitenkin eroon luonnollista kautta juurikin tuona tvt:n armollisena vuonna 2019; kaikki lukioikäiset nuoret ovat siihen mennessä siirtyneet opiskelemaan ammattikouluihin, joissa opitaan oikeita työelämän taitoja kannustavan arvioinnin tukemana. Kun ammattitutkinnollakin voi nykyään hakea korkeakouluihin, voidaan lukio ja sitä myöten ylioppilastutkinto lakkauttaa.

No, toivotaan nyt kuitenkin, että lukiota kohtaan riittää jatkossakin kiinnostusta, mutta vapautetaan lukio ylioppilastutkinnon varjosta sen oikeaan kasvatustehtäväänsä.